Background
5.7.2021meedio, näkijä, opetukset, tarinat, kyllikki saari, sielunsopimus, karma

Ihana Kyllikki Saari

Tarina koh­taa­mi­ses­ta Kyllikin kanssa sekä mitä se minulle opetti

Päädyin ilman ennakkosuunnitelmaa 3. toukokuuta 2018 huviajelun yhteydessä Kyllikki Saaren suohaudalle. Ja tuo kokemus oli lopulta unohtumaton! Kyllikki nimittäin näyttäytyi ja kertoi sellaisen näkökulman omaan tarinaansa liittyen, että se uudisti kerralla monia vanhoja käsityksiäni. Ja voi tavaton, miten ihana nuori nainen Kyllikki olikaan! 


Ei minulla ollut mitään ennakko-odotuksia tai -aavistuksia, kun kaverin kanssa siihen suohaudan läheisyyteen rakennetulle parkkipaikalle pysähdyttiin. Kuvitelma oli, että ihan tavallinen muistomerkin katselu muutamine pakollisine kuvineen ja sitten nopeaa pois taputellen käsiä, että onpahan nyt tuokin nähty. Ehkä jokin surullinen liikutus hetken aikaa, kun karuhan tuo Kyllikin loppu oli. Mutta ei tuossa käynnissä ollut mitään tavallista sen jälkeen, kun siitä parkkipaikalta lähdettiin lyhyttä polkua pitkin suohaudalle kävelemään.


Ensimmäisenä havaitsin sen, että odotuksia vasten olosta tuli jotenkin kuplivan iloinen, jopa riehakas. Teki mieli hihitellä ja alkaa laskemaan leikkiä. Kuten itse asiassa teinkin. Ja heti perään mielessäni itseäni siitä soimasin, koska suohaudalle EI SAA MENNÄ NAURAMAAN, vaan vakavana tulee kunnioitusta hiljaisena ja vakavana osoitettavan. Niin vahvana oli sosiaalinen ohjelmointi olosuhteita kohtaan ennen paikalle saapumista. Koska vakavuuteen oli jokaisen suohautaa lähestyvän askeleen myötä aina vain vaikeampi päästä kiinni, niin avasin suuni ja sanoitin tunnelmia ystävälleni. Hän vahvisti omilla tuntemuksillaan, että käynti ei tosiaan taida olla ihan normien mukainen. 


Perillä, suohaudan yhteyteen pystytetyllä muistomerkillä, oli sitten aikaa pysähtyä ja kuunnella asiaa tarkemmin. Ja hyvin nopeasti aistin ja näin itse Kyllikki Saaren, nuoren naisen, joka esittäytyi valkoisessa kaavussa ja hymyilevin kasvoin. Ja hänkin naurahteli ja liikkui ympärillämme lähes tanssahtelevilla kevyillä askelilla. Yritin kysellä Kyllikiltä, että kuka hänet surmasi, koska tuosta oli ollut vasta autossa kaverin kanssa juttua. Mutta Kyllikki heilautti kädellään vähättelevästi ja totesi: "Ei sillä ole väliä. Me olemme tehneet keskenämme rauhan. Meidän välillä on kaikki hyvin.". Tuossa yhteydessä näin kyllä alueella olevan myös Kyllikkiä rutkasti vanhemman miehen hengen. Tuo henki oli vähän nolona ja ujon oloinen. Ei halunnut puhua, mutta hetkeksi asettui Kyllikin vierelle osoittamaan Kyllikin sanoja todeksi ja ilmaisemaan, että Kyllikillä on hänen tukensa. Poistui kuitenkin mitään sanomatta paikalta heti tuon jälkeen. 


Koska Kyllikin riehakkuus oli niin tarttuvaa ja tuntui kuin koko tienoo olisi täyttynyt valoisuudella, olo oli itselläkin kuin kevyttä hattaraa vallan, niin en malttanut olla kysymättä mistä tuo asenne kumpuaa. Ja Kyllikki kertoi hänen itsensä valinneen kohtalonsa. Suomen sotien jälkeen oltiin tilanteessa, jossa kaikilla ei ollut kykyä tai lupaa purkaa sodan kauhuja tai kotirintaman haasteellisuutta itkemällä tai muutenkaan. Piti purra hammasta ja mennä eteenpäin kaikesta huolimatta. Mutta hänen kohtalonsa tarjosi mahdollisuuden kanavoida patoutunutta surua purkautumaan kotiseutunsa ja lopulta koko Suomen väelle. Tragedia myös yhdisti ihmisiä ja sai ihmisissä myötätunnon heräämään. Pehmensi kovettuneita. Ja opetti jotain, mihin kuulemma minulla eri ajan ihmisenä ei ole suoraan ymmärryksen tarvetta. Suohaudalle pystytetty muistomerkki mahdollistaa kuitenkin edelleen sen, että Kyllikki voi auttaa ihmisiä pysähtymään, suremaan, itkemään ja niin hänen tehvänsä jatkaa rakkaudellista työtään. Kyllikki itse kertoi olevansa onnekas, kun hän näin valtavan upean tehtävän on saanut hoitaakseen. Hänestä todellä välittyi rakkaudellisuus ja kiitollisuus sekä onnellisuus, yllättävää kyllä. Erityistä tyytyväisyyttä Kyllikki tuntui kovan etenkin siitä, että hän oli päässyt palvelemaan oman kotiseudun ihmisiä. Koska rakkauden palvelijana Kyllikki todella itsensä näki.


Ja tokihan minä kiittelin ennen lähtöä Kyllikkiä kovasti tuosta opetuksesta ja jätimme iloiset jäähyväiset. Mutta en minä siinä hetkessä tuon Kyllikin opetuksen täyttä laajuutta oivaltanut. Kyllikki istutti siemen, joka kasvoi täyteen mittaan vasta kotimatkan aikana ja seuraavan päivän kuluessa. Kyllikkihän opetti minulle sielunsopimuksista ja sitä kautta haastoi oppeja karmasta.


Karman läksyjen mukaan pahat teot kerryttävät pahaa karmaa ja hyvät teot hyvää karmaa. Mutta koska Kyllikki ja surmaajansa olivat sopineet teosta jo etukäteen ja Kyllikki pääsi sitä kautta toteuttamaan rakkauden palvelua, niin eihän tuo teko voi olla pelkästään paha! Karman laki on mielestäni ihmisen aikaisemman ymmärryskyvyn tason mukainen oppi, jota pitää joko muokata tai luopua siitä kokonaan. Koska nyt meidän on mahdollisuus nähdä kokonaisuutta selkeämmin. Olla jo viisaamipia kuin karman laki.


Sielun näkökulmasta ei ole hyvää tai pahaa, on vain kokemuksia. Ja jokainen kokemus opettaa sielua kerryttäen viisautta sekä ymmärrystä. Ja tuosta näkökulmasta myös aikaisemmin pahaksi ymmärretyt tapahtumat palvelevat nekin lopulta rakkautta. Koska olemme yhtä, emme toisistamme erillisiä, niin lopulta jokaisessa tapahtumassa ykseystietoisuuden kautta opimme lisää jokaisen osallisen näkökulman verran. Koemme tapahtuman kaikki puolet. Ja dualistisen näkemyksen hyvä ja paha, uhri ja tekijä, kumoavat aivan kuin matemaattisen säännön mukaisesti toinen toisensa. On merkityksetöntä kuka teki ja mitä, kun tavallaan kaikki tekivät kaikille. Kyky antaa anteeksi toiselle on sama kuin antaa anteeksi itselleen. Tehdä sopu ns. väärintekijöiden kanssa on sama, kuin löytää mielenrauha itsessään. 


Ja Kyllikin surmaaja ansaitsee minusta meidän jokaisen rakkauden ja myötätunnon siinä missä Kyllikki itse. Olisihan järjetöntä halveksua ja tuomita kahden sielun keskinäisen sopimuksen osapuolista vain toinen. Ja asettaa toinen korokkeelle. Kyllikin surmaaja on valinnut roolinsa myös rakkaudesta, kuten Kyllikki itse. He tekevät yhdessä tuota työtä, kumpikin omasta roolistaan käsin. Molempien ollessa yhtä merkityksellisiä ja tärkeitä. Kummankin ollessa yhtä rakkaudellisia ja kaikkeutta palvelevia. 


Joten mieti onko sinulla elämässäsi jotain katkeruutta, uhrina olemista, halua syyttää tai tuomita, mistä voisit Kyllikin tarinan innoittamana päästää irti? Voitko löytää jostain ennen kamalaksi ajattelemastasi tai kenties kokemuksesi mukaan elämäsi murskaavasta tapahtumasti aihetta kiitollisuuteen? 


Jos tuntuu, että yksin nämä opit eivät aukea tai muutos tapahdu, muista että olen käytettävissäsi muutoksen luotsina hoitojen ja ohjausten muodossa. 


Oivallusten heinäkuuta!


#kyllikkisaari #näky #opetus #mystiikka #outojajuttuja #tarina #sielunsuunnitelma #karma #nakija #näkijä

1622322560946_IMG_20210521_102704_950-me.jpg

Anne Siirilä

Kirjoittaja on Graalion Oy:n omistajayrittäjä, sielunlaulaja, kasvun kompassi ja neomaagi. 

Kysyttävää? Ota yhteyttä +358 44 3732 771 tai graalion@graalion.fi

Graalion Oy

+358 44 3732 771

graalion@graalion.fi

2805248-6



© Graalion Oy. Kaikki oikeudet pidätetään.