Nyt eletään selvästi ajanjaksoa, jossa kaivellaan vanhoja, jo käsitellyiksi luultuja, asioita. Ilmassa on siis epämukavuuden tuntua, kun vanhoja kehon solumuistin ilmataskuja auotaan ja menneen ajan raskas hönkä pölähtää ilmaan. Tärkeää tässä hetkessä on muistaa, että noiden haastavienkin tuntemusten mukaan ei tarvitse toimia, vaan riittää kun epämukavat tuntemukset saavat vain nousta. Nyt vapautueva tunkkainen pöly myös laskeutuu omia aikojaan.
Näillä tuntemuksilla on myös annettu eräpäivä 5.11. Porttipäivä 11.11. tuo myös omia haasteitaan henkisellä tasolla, mutta eräpäivän ja porttipäivän välillä ehtii jo nousta pintaan uuden kasvun teemoja. Eräpäivää odotellessa on hyvä hengitellä luonnossa tai muuten itsensä ääreen hellästi pysähtyen. Arkinen puuha maadoittaa tarvittaessa eli tässä hetkessä ei kannata puskea uutta kasvua tai projektia väkisin. Mutta jos energiaa riittää tai energiaa pyrkii vapautumaan purskauksina, voit arkisen puuhan lisäksi ohjata sitä johonkin luovaan toimintaan. Esim. jokin käsillä tekeminen, jossa tämän harmauden keskelle saat ihailtavaksesi värejä, elävöittää ja energisoi oloa. Koska myös värit ovat värähtelyä, ei pidä unohtaa muitakaan värähtelyn muotoja, kuten musiikkia ja liikettä. Jokaisella on ominaisin tapa toimia luovasti, joten käytä sitä, mikä vetää sinua puoleensa.
Tähän päivään syntyi energiapäivityksen lisäksi myös knavoitu lyhyt tekstinpätkä myös meitä opillaan palvelemaan.
”Kultainen elämän lanka.
Meissä jokaisessa.
Hauraana tai vahvana, mutta on kuitenkin.
Kun tuo lanka katkeaa, elämä lakkaa.
Mutta ei se lanka vähästä katkea.
Vaikka sitä vedettäisiin, venytettäisiin tai yritettäisiin leikata sahalla, niin se lanka ei katkea.
Koska se on tarkoitettu kestämään.
Kestämään elämän.
Kun ihmisen loppu viimein saapuu, tuo lanka tipahtaa.
Vasemmalle kämmenelle.
Ja kuin syksyn lehdet tipahtavat maahan maata lannoittamaan, myös ihmisen keho himmenneine lankoineen saa muuntua maata lanoittamaan.”
Kuva: Peter Fazekas, Pexels.com
Graalion Oy 