Minä hukun

Minä hukun.
Hukun tähän mätään.
Sydänmätään, joka valuu valtoimenaan.
Muodostaa meren ympärilleni.
Ja painaa tahmallaan pinnan alle.
Vain vaivoin saan räpiköityä pään pinnalle.
Ottamaan muutamia elämän hengenvetoja.
Kun mätä laskeutuu,
polkevat jalkani tuntevat tukevaa maata jalkojen alla – tuleekin uusi aalto.
Kastelee päätä myöden.
Sen makea löyhkä saa silmät kirvelemään ja kurkun puristamaan.
Houkuttelee luovuttamaan.
Tuntuisi niin hyvältä luovuttaa.
Kuin koko elämä olisi pedattu sitä hetkeä varten.
Ja päätän sallia sen.
On lupa luovuttaa.
Laitan silmät kiinni.
Ja jatkankin liikettä.