Kategoria-arkisto:Runous

Tämä runo syntyi rakkaalle ystävälleni hänen syntymäpäivänään.

Mistä tuuli puhaltaa?
Tuolta suuren harjun takaa
Riepottaa puita ja syleilee vettä
Vain ojan pohjat unohtaa.

Aavistuksen tuskallisen ruohonleikkuun jälkitunnelmissa syntynyt runo.

Kuuntelin yksi lauantai entisen alkoholistin vaimon kokemuksia raitistumisen vaiheista ja eroista siihen kosteaan aikakauteen. Muitakin tarinoita on tullut kuultua ja jotenkin tuo lauantainen juttelu jätti minut tilaan, jota piti jotenkin pukea sanoiksi. Joten käsittelin heränneitä tuntemuksia ja ajatuksia runon muotoon.

Would I be I without all the things I’ve done?
If I wouldn’t fail and fall like I did.
To the ground.
Again and again and again…

Kuulemani sana sydänjää kirvoitti minusta ulos runon.

Kun väsyy yrittämiseen…