Ei mitenkään pröystäillen…
Jo muutaman päivän reissaamisen jälkeen on tullut opittua tärkeitä asioita, kuten reissukiukun kolme eri vaihetta: vessakiukku, väsykiukku ja nälkäkiukku. Noista viimeisin on selvästi pirullisin, mutta yhtään vähäpätöisiä lajeja eivät ole nuo kaksi muutakaan. Voin vain olettaa, että reissun myötä löytyy lisää kiukun lajeja, joita lyhyt reissaaminen ei vielä ole kyennyt tuomaan esiin. Ahtaassa matkailuautossa reissatessa voisi ajan kanssa tulla esiin myös ”kyllästyttää sun naama”- sekä ”tarvin ympärilleni tilaa”-kiukku, kun reissun päällä on omapäisiä ja tilaan tottuneita pohjalaisia. Mutta kun kiihtyy nopiaa, niin myös lauhtuu nopiaa, eikö? Mutta yleisesti ottaen reissun alku on silti sujunut ihan valtavan hyvin kohteiden, yöpaikkojen, liikenteen ja jopa ruokailun osalta. Aina ei vain ole riittävän nopea.
Tehtäköön myös jo tässä vaiheessa selväksi, että tämän reissu on siltä osin budjettimatkailua, että ruoat tehdään pääasiassa itse, sisäänpääsymaksuja maksetaan vain hyvin valikoiden, kilometrejä ei varta vasten kerrytetä ja matkailuauton parkkeerauksestakin on tarkoitus maksaa vain silloin, kun on välttämättömyys päästä suihkuun tai saada auto sähköihin. Reissun yksi tarkoitus on osoittaa, että matkailun ei tarvitse olla kevyemmellekään kukkarolle mahdotonta. Tuo on omalta kohdaltani myös välttämättömyys, koska ei määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen suuruudella leveästi juhlita. Toki on myös rehellisyyden sanottava, että matkakumppanin matkailuautoon tekemä sijoitus on isossa roolissa tämän budjettimatkailun mahdollistamisessa. Minulla on varaa osallistua polttoaineisiin, mutta kulkupeli olisi ollut minun tuloluokkani yläpuolella.
Ensimmäisen neljän päivän kulut ilman polttoaineita olivat noin 20 euroa. Siitä 1,60 oli pysäköintikuluja, Jönsköpingin Biltemassa juotiin eurolla pullakahvit ja loppu kului ruokaan. Biltemassa tehtyjä hankintoja ei ole sisällytetty laskelmaan. Ajokilometrejä neljännen reissupäivän päätteeksi oli 1043 km, mutta perjantain kahdeksan tunnin lauttamatka on toki kerännyt siihen päälle itselleni tuntemattoman määrän merimaileja. Kun maanantain siirtymä Halmstad-Grenå on vielä lautalla ohi, niin sen jälkeen kilometrienkin on tarkoitus alkaa päivää kohden tippumaan. Lauttamatkat toivat alkupäiviin jotain aikataulun runkoa, mutta Tanskan maaperälle siirryttäessä alkaa uuden asenteen opettelu. Kukaties siinä kohdassa pääsee opiskelemaan myös rentouden eri lajeja. Ainakin itselleni tuo tulisi useamman vuoden kiireisen yrittäjyyden ja sitä seuranneen sairastelun tuoman jatkuvan huolen jälkeen kovasti tarpeeseen.
Päivä 3: Västerås-Örebro-Vadstena
Anundshögin viikinkikuningas ja Tibblen jatulintarha
Pari vuotta sitten keskustelin yhden ystäväni kanssa, että kävisimmekö yhdessä joskus kiertämässä Ruotsia. Olimmehan kierrelleet jo laajalti Suomea. Esitin keskustelun keskellä itselleni kysymyksen, että missä siellä haluaisin käydä. Ja kuin salama kirkkaalta taivaalta sisältäni nousi sana Västerås. Ja sitä minun piti siinä hetkessä myös hokea ääneen hetken aikaa, aivan kuin painaen paikan nimeä mieleeni. Västerås, Västerås, Västerås… Tunne paikan tärkeydestä oli hyvin vahva. En tuossa kohtaa tiennyt Västeråsista muuta kuin nimen. Ja vasta lauttamatkalla Naantalista Kapellskäriin otin selvää Västeråsin mahdollisista kohteista eli Västeråsin veto oli voimissaan edelleen ja kohde lukittiin ensimmäiseksi Ruotsin tutustumiskohteeksi olemattomilla tiedoilla. Toki sijainti oli muutenkin sopiva reittiä ajatellen. Mahdollisia kohteita selvitellessä sama vahva tunne nousi löydettyäni TripAdvisorista kohteen Anundshög. Ja kun joka karavaanarin luottosovellus park4night vielä kertoi, että paikan yhteydessä voi yöpyä, niin vatsanpohjaa kutitti. Sisäinen tieto kertoi, että mielenkiintoinen yö on tulossa. Andundshög kun on yksi Ruotsin vanhimpia paikkoja eli alueella on ollut toimintaa jo pronssikaudelta lähtien. Varsinaisesti paikka tunnetaan viikinkien mittavan kokoisista hautakummuista ja viikinkilaivojen muotoon asetelluista kivikehistä. Kivikehien lisäksi paikalla on myös iso ja vaikuttava riimukivi.
Eikä ennakkoaavistus kiinnostavasta yöstä pettänyt. Pimeässä hiljaa maatessani sain havaita paikan kuhisevan hengen väkeä. Mutta ei kyse ollut eksyneistä tai vaeltavista sieluista, vaan paikan muistoihin kiinnittyneistä hahmoista. Sellaisista, jotka poistuvat paikalta, kun aika on kuluttanut heidän muistonsa ja olemassa olon energiansa loppuun. Ja kovin ystävällistäkin tämä väki viikinkien sotaisasta taustata huolimatta oli. Turhan lähelle toki pyrkivät ennen pyyntöä kunnioittaa matkailuauton tuomia rajoja. Sitä ennen matkailuauton seinät ja nurkat napsuivat noiden uteliaiden henkien vaikuttaessa fyysiseen materiaan läpi kulkiessaan minulle entuudestaan tutulla tavalla. Rajojen asettamisen jälkeen jaoimme molemminpuolista kunnioitusta ja läsnäoloa. Siinä vain ollessa tapahtui kaikki tarpeellinen vuorovaikutus tapahtuu.
Käynti Anundshögissä kuin kulku läpi jonkin aktivoivan portin.
Vaan yksi hahmo tuli luvan kanssa lähemmäs matkailuautoon tervehtimään. Viikinkikuninkaaksi hän itsensä esitteli, haluttomana tarkentamaan nimeään. Lyhyen kohtaamisen aikana minulle valkeni, että tätä hahmoa minun piti tulla Västeråsiin saakka tapaamaan. Minä myös tunnistin tämän hahmon samaksi, joka oli lyhyesti käynyt toukokuussa Lappajärvellä. Juuri hänen kutsunsa minä olin kuullut. Eikä tapaaminen jäänyt tähän yhteen hetkeen, vaan tämä kohtaaminen oli jonkin yhteisen polun alku. Käynti Anundshögissä kuin kulku läpi jonkin aktivoivan portin. Hän kertoi jakavansa minulle myöhemmin tarvitsemaani informaatiota sekä ohjaavansa minua tarkoituksenmukaisiin paikkoihin. Mutta ei minulle itse Anundshögissä mitään opastusta palvelemaan paikkoja puhdistaen tai ihmisiä palvellen annettu. Ohjeistus oli vain, että ole ja nauti.
Jotenkin olin olettanut, että paikan historiallisen luonteen ja sen hengen väen takia yöstä tulisi levoton. Mutta asia olikin päinvastoin. Minä harvoin tunnen sellaista turvallisuutta, mitä tuon paikan energia minulle antoi. Siinä pienessä matkailuautossa kaikkien niiden henkien keskellä minä olin turvassa. Värikkäitä unia toki näin, joiden muiston aamun hämärä vei mukanaan.
Edellistä kertomusta vasten on helppo ymmärtää, että miksi kolmannen matkapäivän alku oli erityinen. Saapuminen Anundshögiin tapahtui pimeällä ja siten paikan kauneuden näki vasta herätessä tämän upean kohteen naapurista. Aamulla seitsämältä oli jo houkutus mennä tunnelmoimaan kivipaasien keskelle, mutta koska paikalla oli selkeästi jokin kaltaisten seurua seremoniallisissa merkeissä kynttilöineen, annoille heille rauhan tehdä asiansa loppuun. Ilokseni kiertely kivipaasien keskellä sijoittui pienestä viivytyksestä huolimatta päivän valkenemiseen, jolloin marraskuun sumuisen hämärä tunnelma toi aivan omaa vivahdettaan. Sitä täydensi vielä yllä lentävän korpin ääni. Hiljainen ja harras tunnelma sai ajan kierrellessä pysähtymään.
Ennen reissua huolletut pyörät pääsivät ensimmäistä kertaa reissulla liikkeelle, kun Anundshögistä oli pyöräillen lyhyt matka läheiselle Tibblen jatulintarhalle, joka oli päivän toinen suunniteltu matkakohde. Jatulintarhasta oli tosin pieni jäljitelmä myös mallina Anundshögin tiluksilla. Jatulintarha oli kiinnostavalla paikalla ja tunnelma seesteinen, mutta itse jatulintarha oli vaatimaton. Kivet olivat painuneet lähes näkymättömiin ja itse labyrintin reitti oli sotkeentunut niin, että ei sitä voinut seurata ulkoa päin kohti keskustaa, kuten tarkoitus olisi. Mutta ihka ensimmäinen paikan päällä näkemäni jatulintarha tämä oli, joten kyllä tämäkin jonkin vaikutuksen minuun teki.
Västeråsin tuomiokirkko
Päivän kolmas kohde, Västeråsin tuomiokirkko, oli mykistävän kaunis. Silmille oli jotain katseltavaa ihan sama mihin suuntaan päänsä käänsi tai mihin tahansa askeleiden antoi viedä. Tuomiokirkko oli myös hyvin kunnioitettavan kokoinen. Kirkossa oli kahdet kirkkourut, pienempiä urkuja ja pianoja sijoiteltuna pienempien istuinryhmien yhteyteen. Yhdellä seinustalla oli jopa pieni lasten hartauspaikka miniatyyrisine kalusteineen ja lapsille oli varattu vielä erillinen leikkihuonekin. Kiinnostavan kohteesta teki myös lattian alla olevat haudat, joiden päällä oli yksilöllisen koristellut ja numeroidut lattialaatat. Kirkko on rakennettu 1200-luvulla, joten kirkon ikäkikn herätti kunnioitusta.
Rytternen luostarin rauniot ja nykyinen kirkko
Kun päivän kohteiden luonne oli luontaisesti ohjautunut sarjaan ”pyhä, pyhä, pyhä”, sillä myös jatkettiin käymällä Rytternen luostarin raunioilla. Luostari on rakennettu tuomiokirkon tavoin 1200-luvulla, mutta toisin kuin oman aikakautensa muilla luostareilla, tähän luotariin oli rakennettu myös torni. Pihassa oli myös kaksi riimukiveä, joten ainakin jonkin aikaa viikinkien kulttuuri ja kristinuskon leviäminen ovat eläneet sulassa sovussa.
Koska reitin varrella oli myös ilman erillistä suunnittelua Rytternen nykyinen kirkko, niin pitihän senkin ääreen pysähtyä lyhyesti. Matkalla kohti Örebrota ja myöhemmin kohti Vadstenaa sai todeta, että tuo Rytternen nykyinen kirkko edustaa hyvin liki joka pienemmän pitäjän kirkon mallia noilla seuduilla eli useimmat kirkot olivat valkoiseksi rapattua tiiltä. Kauniita kirkkoja, mutta tyyliltään hyvin erilaisia kuin Pohjanmaan Kuorikosken veljesten puukirkot.
Örebron linna
Tutustuminen Örebron linnaan ja samalla koko Örebron kaupunkiin jäi lyhyeksi. Matkaväsymys, modernin tekniikan haasteet ja päälle painava aikataulu johtivat siihen, että linnasta otin vain yhden kuvan. Miljöö oli kuitenkin niin houkutteleva, että tänne on päästävä uudestaan. Ylipäätään seudun joka pitäjässä olevat linnat ja kartanot vaatisivat selvästi pidemmän ajan, jotta vierailusta saisi kaiken irti.
Päivä 4: Vadstena-Anderstorp-Jönsköping-Halmstad
Kolmannen matkapäivän lopuksi asetuimme pimeän laskeutuessa Vadstenan luostarikirkon pihaan. Hämmennys pienellä iltakävelyllä oli suuri, kun osoittautui miljöön muistuttavan pientä Keski-Eurooppalaista kaupunkia mukulakivikatuineen, kivisine taloineen sekä vieri vieressä olevilla erikoisliikkeineen. Vadstena on ollut joskus ehdolla Ruotsin kauneimmaksi kaupungiksi eikä suotta. Paikka on myös historiallisesti kiinnostava luostareineen ja linnoineen. Vadstenan linnassa olisi ollut halu käydä, vaan linnan museo oli marraskuun viikoilla kiinni. Linnan ympäristö ja sisäpiha olivat kuitenkin jo vaikuttava kokemus. Kävelyretki taajamassa tuli tehtyä sekä illan pimeydessä että päivän valossa ja suunnitelmaksi syntyi palata tännekin takaisin jonain kesäisenä tai alkusyksyn ajankohtana.
Vadstenan sijaintikin on upea. Taajama rajautuu Ruotsin toiseksi suurimman järven Vätternin rannalle ja maisemat ennen ja jälkeen ovat ihan yhtä nautintoa. Erityisen maininnan ansaitsee saapuminen Vätternin vierustaa Jönsköpingiin, joka oli itsessään puhutteleva kokemus.
Lennosta oli myös yritys käydä Anderstorpin moottoriradalla, mutta siellä oli vastassa kiinni olevat portit. Siten matka Halmstadin yöpaikkaan laivojen keskelle jatkui niin sutjakasti, että ennen illan väsähdystä ehti jopa asetella kiireisen lähdön takia kasseihin jäänyttä rompetta sekä päivällä Jönsköpingin Biltemasta tehtyjä viimeisiä investointeja. Lopulta voi sanoa lähes kaiken olevan valmista tätä pitkäksi suunniteltua reissua varten. Vain yksi puutarhaletku pesuveden tankkaamiseen puuttuu.
#anundshög #västerås #matkailuautollaeurooppaan #caravan #päivä3 #seikkailu #adventure #matkailu #travelling #kivet #stones #pyhätpaikat #viikingit #vikings #västeråsdomkyrka #rytterneruin #rytterne #kirkot #kirkko # church #örebrocastle #örebro #vadstenacastle #vadstena #luostari #monastery #linnat #castle #vättern #biltema #halmstad
Graalion Oy 