Muistin eri lajit: Kehomuisti

Tiesitkö, että meillä on useampia mekanismeja muistin rakentumiseen? Ja että muistot palvelevat meitä sekä hyvässä luoden meille kyvykkyyttä ja varmuutta että pahassa antaen meille rajoitteita ja saaden meidät reagoimaan negatiivisesti toisiin ärsykkeisiin? Tässä artikkelisarjassa käsitellään tekemieni hoitomenetelmien kannalta kiinnostavia muistin eri lajeja sekä niiden vaikutuksia meihin. Artikkelisarjan osat ovat:

1. Kehomuisti: Neuropeptidien tallettama kehon solumuisti ja perimän muisti
2. Kenttämuisti: Energeettiseen kenttään perustuva mielen muisti
3. Sielun muisti: Sielun kenttämuisti ja sielun maaperä

Kehomuisti

Kehomuistin lajeja on jo useampaa eri lajia. Tunnetuin muistin laji lienee kehomuistin kategoriaan kuuluva, toistojen kautta harjoiteltu lihasmuisti. Kehomuisteihin lasketaan kuuluvaksi myös esim. puolustusjärjestelmämme kyky muistaa antigeeneja. Samaan kategoriaan kuuluvia neuropeptidien rakentamaa kehon solumuistia sekä dna:han varastoitunutta edellisten sukupolvien muistia käsitellään seuraavassa tarkemmin.

Neuropeptidien tallettama kehon solumuisti

Tunnekokemuksilla on aina kehon fysiologiaan vaikuttavat seuraukset. Yksi kiinnostava vaikutus on kehon solutasolle varastoituvat muistot neuropeptideiksi kutsutuilla yhdisteillä. Myös positiiviset kokemukset saavat kehon tuottamaan neuropeptidejä, mutta hassua kyllä keho ei niitä pääsääntöisesti varastoi, vaan neuropeptidit eliminoidaan metabolisessa prosessissa virtsan, hien, hengityksen ym. mukana. Sen sijaan ikävien kokemusten aikaansaamat neuropeptidit eivät hajoa aina samalla tavalla, koska ikävät kokemukset laukaisevat myös sellaisia fysiologisia mekanismeja, jotka estävät metabolisoitumisen.

Yksinkertaistettuna asiaa voi ymmärtää siten, että verrannollisesti keho kykenee hajottamaan sellaisiin kokemuksiin liittyvät neuropeptidit, mitä koemme kykenevämme kohdata mielen ja tunteen tasolla. Jos jokin aiheuttaa emotionaalista kipua, saatamme lähteä välttelemään tunnekokemuksen laajuutta, ellemme peräti pyri sulkemaan sitä kokonaan mielestämme. Voimmakkainta torjuntaa esiintyy luonnollisesti etenkin meitä traumatisoivien kokemusten yhteydessä. Eli myös tunnekokemuksen voimakkuus vaikuttaa neuropeptidien kertymiseen. Kun kokemus ylittää sieto- tai käsittelykykymme, niin kehomme tulee palvelemaan meitä varastoiden noita neuropeptidejä kehon kudoksiin, säästäen näin meidät koko tunnemyrskyn voimalta aina sinne saakka, että olemme valmiita käsittelemään asian. Keho toteuttaa siten jotain siitä armollisuudesta, jota mielen tasolla kykenemme harvoin itsellemme antamaan.

Kehoterapiamenetelmat hyödyntävät fysiologisia reaktoita neuropeptidien liottamiseen eli kehoon varastoituneesta muistista vapautumiseen.

Teen useampia eri hoitomuotoja, mutta neuropeptidien varastoimat muistot ovat erityisen kiinnostavia kehoterapian kannalta, koska tuo mekanismi selittää fysiologian tasolla, miksi kehoterapiat ovat niin tehokkaita ja pysyviä hoitotuloksia tuovia hoitomuotoja. Kehoterapiamenetelmat hyödyntävät fysiologisia reaktoita neuropeptidien liottamiseen eli kehoon varastoituneesta muistista vapautumiseen. Kehoterapeuttisen tietotaidon pohjalta haluan tarkentaa tuota mekanismin toimintaa vielä sen verran, että lihaskudokseen varastoituvat (voimakkaat) koetut tunnereaktiot ja sidekudoksiin kehon jäykkyyttä aiheuttamaan varastoituvat torjutut ja padotut tunteet.

Toki puhtaan keholliset menetelmät voivat olla myös avuksi työskenneltäessä neuropeptidien kanssa, jossa jos niissä aktivoituu toimimaan myös tunnetaso. Tanssi siis kuin hullu tai kuin kukaan ei katsoisi, saatat siten saada kehosi luopumaan vuosikymmeniä varastoimistaan neuropeptideistä mitä luontevimmalla tavalla. Ja mikäli sinusta nousee esiin vanhaa kiukkua, niin se voi olla mitä parhain hetki lähteä kuntosalille kanavoimaan sitä fyysiseen toimintaan. Ole kuitenkin hereillä sen suhteen, että onko kehollinen toiminta todella nousevien tunteiden prosessointia vai onko se enemmän hankalien tunteiden välttelyä. Joskus sisäisen levottomuuden herätessä vaikein asia on jäädä paikalleen vain kuuntelemaan, mitä keho haluaa tietoisuuteemme nostaa.

Muista myös, että aina on hyvä hetki itkeä! Kyyneleet eivät ole vain tunneilmaisua, vaan niillä on myös kehon fysiologiaa palveleva tarkoitus eli poistaa kehostamme stressihormoni kortisolia. Voit siis suostumalla itkemään auttaa palauttamaan takaisin normaali tila. Itkemättömänä saatat taas aktivoida mekanismeja, jotka saavat kehon varastoimaan neuropeptidejä. Pelkkää jääräpäisyyttään tai ylpeyttä ei kannata yrittää olla urhea tai pärjäävä, koska siitä todella voi olla meille vain vahinkoa myös kehon hyvinvoinnin näkökulmasta. Käsittelemättömät tunteet palaavat nenän eteen myöhemmässä vaiheessa joka tapauksessa. Mutta älä ole myöskään julma itseäsi kohtaan. Jos kuohuttavat tilanteet ja/tai niiden sijoittuminen elämäntilanteeseen on ylittämässä sietokykyäsi, salli itsesi löytää keinot ottaa siihen kaikkeen aikalisää. Itsensä pakottaminen olemaan läsnä hankalille tunteille sietokyvyn rajoilla voi itsessään luoda myös traumaattisten kokemusten kaltaisia vaikutuksia. Avainsana on löytää tasapaino, jossa emme välttele liiaksi hankalia asioita tai ole liian vaativia.

Miten sitten vapauttaa neuropeptidejä tietoisesti? Erinomaisia ovat jo ainakin mainitut kehoterapiat, keskusteluun perustuvat terapiat, taide- ja musiikkiterapiat, energia- ja kvanttihoidot sekä tietoinen itsenäinen työskentely, kuten esim. meditaatio (eritoten aktiivinen ja dynaaminen) ja TRE. Myös kohtaamiset ihmisten kanssa heidän painellessa ”nappejamme” sekä elämäämme jollain tapaa muuttavat tapahtumat saattavat haastaa meitä kohtaamaan muistojamme, mutta nämä ovat enemmän tahattomia elämän eteen tuomiamme ärsykkeitä, joista voi olla hankala ottaa koppia ja hyödyntää niiden paranemisen potentiaali. Mutta mitkä tahansa tunnereaktioita aiheuttavat tilanteet ovat mahdollisuuksia käynnistää myös kehon tason puhdistuminen meitä rajoittavista tai meihin vaikuttavista kehomuistoista.

Jotta menetelmän vaikutus ulottuu myös neuropeptidien vapautumiseen, edellytyksenä on olla läsnä kehollisille tuntemuksille. Lisäksi meillä tulee olla lupa toimia kehollisten impulssien mukaan turvallisissa rajoissa, esim. huutamalla, itkemällä tai liikkeellä.

Kaikissa tavoitteellisissa menetelmissä on kyse tukahdutettujen muistojen esiin nostamisesta tai tukaliin tilanteisiin palaamisesta tietoisesti valiten niiden kohtaaminen eheyttämisen tarkoituksessa. Jotta menetelmän vaikutus ulottuu myös neuropeptidien vapautumiseen, edellytyksenä on olla läsnä kehollisille tuntemuksille. Lisäksi meillä tulee olla lupa toimia kehollisten impulssien mukaan turvallisissa rajoissa, esim. huutamalla, itkemällä tai liikkeellä. Siten esim. kaikki keskusteluterapiat eivät kykene aktivoimaan kehollisia prosesseja. Lisäksi keskusteluun perustuvissa terapioissa joudutaan luottamaan siihen, että keho ei jää junnaamaan nostettuihin reaktioihin, vaan kykenee hävittämään sen, mitä liikkeelle on laitettu.

Kehoterapiassa taas neuropeptideihin vaikuttaminen on hyvin määrätietoista ja kehoa tuetaan sen metabolisen yhdisteiden eliminoinnin käynnistämisessä. Taide- ja musiikkiterapeuttiset menetelmät miellän omassa mielessäni näiden kahden sekoitukseksi, koska ne poikkeuksetta aktivoivat aistejamme ja sisältävät jotain toimintaa, mutta pitävät sisällään usein myös jonkin sortin tietoista havainnointia ja prosessointia. Tutkimusten mukaan myös energia- ja kvanttihoidot kykenevät aktivoimaan ja passivoimaan kehon fysiologisia prosesseja. Ja myös oma kokemus puoltaa sitä, että niiden vaikutus ei ole vain rentoutumisessa ja mielentasolla, vaan pysyvien vaikutusten vahvistamana ne vaikuttavat myös tuolle neuropeptidien tasolle saakka.

Itsenäiset menetelmät voivat olla hyvin vaihtelevia, joten ne voivat sisältää kehollisen ja keskustelevien menetelmien yhdistelmiä tai olla puhtaasti jotain ääripäätä. Itsenäisessä työskentelyssä puuttuu kuitenkin usean kaipaamamme ulkoinen tuki tai kannustus. Voi olla pelottavaa kohdata yksin ja hallitsemattoman tuntuisesti meitä vuosikymmeniä piinanneista muistoista. Joten jos sinulla on halu tehdä tietoista työskentelyä, mutta sinun on vaikea päästä alkuun tai päästä eteenpäin, hakeudu sinua eniten puhuttelevan menetelmän pariin tai uskaltaudu kokeilemaan useampaa sinulle sopivan löytämiseksi.

Suurin vaikutus aivan kaikilla neuropeptidejä vapauttavilla tekniikoilla on siinä, että ennen kivuliaiksi kokemiamme muistoja ei tarvitse enää vältellä eikä niillä ole enää kykyä viedä meitä pois tasapainosta tai tuottaa pahaa oloa. Näkökulmamme ja suhteemme muistoihimme ja niiden vaikutusvalta meihin muuttuu.

Kehoterapiasta pidän erityisesti siksi, koska se on niin lempeää. Torjuttuun muistoon ei tarvitse palata ”sisälle” kuin se olisi tätä päivää, eikä menneen tapahtuman yksityiskohtia myöskään tarvitse kerrata yksityiskohtaisesti. Kehon tasolla auttaminen riittää hyvin usein. Olo hoidon aikana voi siis olla kehoterapiassa tukalan sijaan miellyttävä. Trauman käsittelyn lisäksi asiakas saattaa saada samalla kipeästi kaipaamaansa hoivaa ja kosketusta.

Kun neuropeptidit palaavat takaisin kiertoon, se saattaa toki nostaa esiin myös tukalia tuntemuksia ja emotionaalista kipua. Koska kehoterapioissa on tuo kehon tuki mukana, mahdollinen epämukavuus on usein lyhytkestoista. Ja se epämukavuus on sen arvoista, koska neuropeptidejä poistuu solumuistista pysyvästi vaikuttaen niinkin konkreettisiin asioihin kuin kehon asento, liikkuvuus, uni, palautuminen ja voimantuotto. Mahdollistaen jopa kehollisten kipujen katoamisen. Ja kaikki tuo heijastuu myös mieleen asenteiden ja tunnereaktioiden muutoksena. Koska neuropeptidit kehossamme vaikuttavat väistämättä myös siihen mitä valintoja teemme tai mihin uskomme kykenevämme. Tai miten kohtelemme itseämme tai muita. Kehomieliyhteys on todella niin voimakas, että jopa se mikä vihastuttaa tai ilahduttaa voi muuttua tyystin.

Suurin vaikutus aivan kaikilla neuropeptidejä vapauttavilla tekniikoilla on siinä, että ennen kivuliaiksi kokemiamme muistoja ei tarvitse enää vältellä eikä niillä ole enää kykyä viedä meitä pois tasapainosta tai tuottaa pahaa oloa. Näkökulmamme ja suhteemme muistoihimme ja niiden vaikutusvalta meihin muuttuu.

Perimän muisti

Perimän muistin voi hahmottaa eräänlaisena perheen ja suvun tuomana potentiaalina tai taakkana.

Kehon solutasolla meihin vaikuttaa myös edellisten sukupolvien kokemukset eräänlaisena muistina, joka on varastoituneena solujen dna:han. Perimän muisti on siten aivan omanlaisensa kehomuistin mekanismi. Tähän ilmiöön ei pidä sekoittaa ns. mallioppimista, joka selittää myös joitain ylisukupolvisia asioita. Perimän muistin voi hahmottaa pikemminkin eräänlaisena perheen ja suvun tuomana potentiaalina tai taakkana, suvun muistina, jonka perimme edellisiltä sukupolvilta vaikka emme olisi koskaan olleet tekemisissä heidän kanssaan. Eli perimän muisti vaikuttaa myös heihin, jotka ovat jääneet orvoiksi tai jotka on adoptoitu suvun ulkopuolelle jo aivan pienenä. Tai jotka eivät ole nähneet toista vanhempaansa koskaan. Tätä perimän muistin ilmiötä tutkii epigenetiikka.

Perimään varastoituneen muistin kautta meillä voi olla mm. fobioita, ominaisuuksia tai sairauksia. On todennettu, että esim. korkean paikan kammon synnyn mekanismi perustuu tämmöiseen epigeneettiseen ilmiöön. Joskus historian hämärissä yksilöllä on ollut läheltä piti -tilanne ja tuon kokemuksen kautta syntyneen varovaisuuden ovat perineet sitten tapahtuman jälkeen syntyneet jälkeläiset. Ilmiöön liittyy se, että vaikutukset voivat kertautua useammassa sukupolvessa, joten fobiaksi varovaisuus ei ole välttämättä kehittynyt heti, vaan vasta useamman sukupolven kuluessa. Kiinnostava on myös tutkimuksilla todennettu esimerkki, jossa toisen maailmansodan keskitysleirivankien kokema nälkä on aktivoinut tiettyihin sairauksiin liittyviä dna:n osia, jotka myöhemmissä sukupolvissa ilmenevät pahempiasteisina sairauksina ja jo nuoremmalla iällä. Kiinnostavaa onkin ajatella selittyykö nykyajan nuorison ahdistuneisuushäiriöt ja masennuksen runsas ilmeneminen sillä, että Suomen sotien veteraanit sulkivat kaikki kokemansa kauheudet sisälleen tukahdetuiksi tunteiksi.

Meillä voi olla myös selittämättömiä pelkoja johtuen edellisten sukupolvien kokemuksista. Kuten vaikka jatkuva murehtiminen silloinkin, kun ihmisen omastakin mielestä asiat ovat hyvin. Jos edelliset sukupolvet ovat eläneet jatkuvassa pelossa tai puutteen tunnussa, tämä voi periytyä tunnekäyttäytymisenä ja tunnereaktioina. Jos esiäideistä joku on tullut raiskatuksi, voi myöhemmin joku myöhemmissä sukupolvissa potea pelkoa miehiä kohtaan, omasta mielestään ilman mitään tiedossa olevaa syytä.

Kun puhutaan epigeneettisistä ominaisuuksista tai taidoista, niin esimerkiksi käy vaikka emonsa hylkäämät nisäkkäiden poikaset. On osoitettu, että hylätyllä poikasella voi olla tietotaitoa, jota ei voi selittää mallista oppimisella. Kuten tietyllä alueella tarvittavan erityismetsästysosaamisen esiintyminen hylätyllä ketunpoikasella tai jo aivan pentuna emonsa hylkäämä kotikissa, joka osaa emonsa lailla avata ovia hyppimällä oven kahvaan.

Minkä ”ennakkoperinnön” haluamme perimän muistin muodossa jättää?

Myös dna:n toimintaan voi kuitenkin vaikuttaa. Esimerkiksi terveyteen liittyen ruokavaliovalinnat, liikuntatottumusten muutokset tai ajatustapojen muuttaminen voi johtaa terveyden kohenemiseen tai laskemiseen kehon fysiologian mekanismien tasolla. On nimittäin osoitettu, että elämäntapavalinnat voivat aktivoida tai passivoida dna:n tiettyjä osia ja tuo taas vaikuttaa suoraan kehon solujen muuhunkin toimintaan.

Mitä tulee fobioihin, pelkotiloihin tai tunnekäyttäytymismalleihin, vastaavat menetelmät voivat olla avuksi perimän muistia purettaessa, mitä sovelletaan neuropeptidien liottamiseen. Perimän kautta varastoituneiden muistojen purkamisessa on kuitenkin se haaste, että niiden jäljittäminen tietoisesti työstettäväksi esim. keskusteluterapioissa on oman koetun historian kokemuksiin verrattuna huomattavasti haastavampaa. Myös itsenäisistä menetelmistä on hankalampi hyötyä perimän muistia purettaessa, koska harvassa itsenäisessä menetelmässä tavoitetaan tuo dna:n muistin taso.

Tarjolla on kuitenkin myös menetelmiä, jotka tietoisesti pureutuvat perimän muistin vapauttamisen teemoihin, kuten kehoterapiat sekä kvantti- ja energiahoidot. Ja vapautumisen eteen tehty työ todella kannattaa, koska se katkaisee tuota perimän muistin ketjua ja voi siten vapauttaa seuraavat sukupolvet itsemme lisäksi niistä kokonaan. Kysymys kuuluukin, että minkä ”ennakkoperinnön” haluamme perimän muodossa jättää? Emme voi valita sitä kokonaan, mutta voimme yrittää parhaamme.

---

Lue artikkelisarjan muut osat:

2. Kenttämuisti: Energeettiseen kenttään perustuva mielen muisti
3 .Sielun muisti: Sielun kenttämuisti ja sielun maaperä

Tutustu palveluihin:

• Kehoterapia: Horstmann-tekniikka ja Tessan Tech
• Kvantti- ja energiahoidot: Yksilöetähoito, perhe-etähoito ja yhteistön etähoito